Sunnuntai-iltana menin osastolle ja maanantaiaamun ensimmäinen työ olin, kiitos diabeteksen. Aamulla laitettiin tippaa ja katetria, sekä insuliinipumppu. Sokerit olivat aamusta 4-5 välillä ja ennen saliin lähtöä sain vielä sokeritipan tippumaan ja profylaktisen iv-antibiootin. Sitten mentiin.
Puudutus onnistui kohtalaisesti, tosin jo ennen aloitusta ylemmällä kyljellä oli selkeästi enemmän tuntoa, kun taas alapuolella ei mitään havaintoa edes kosketuksesta. Homma pääsi käyntiin ja pienten kiinnikkeistä johtuneiden etenemisvaikeuksien vuoksi vauva oli pihalla 8.32. Ensimmäiset karjaisut kuuluivatkin jo ennen kuin lasta olin vielä edes nähnyt. Tumma tukkainen poika. :)
Vauvalla oli alkuun hieman hengitysvaikeuksia, lähinnä itkun tauottua meinasi hengityskin tauota. Niistä kuitenkin onnneksi selvittiin nopeasti, joskin vauva lähti vähän kiireemmin tehon puolelle hoitoon, kuin muuten olisi mennyt.
Aikaisemmista kerroista poiketen, sokereita ei taidettu mitata salissa kuin kerran. Siitäkään minulla ei ole havaintoa. Kun vauva oli pihalla, sain kohtua supistavaa lääkettä ja siitä tuli hieman paha olo. Lisäksi kivun tunne oli vauvaa ulos otettaessa lisääntynyt tasaisesti koko ajan ja olo alkoi mennä varsin hankalaksi. Sain kipulääkettäkin, mutta sekään ei oikein tehonnut. Sitten tuleekin musta pätkä, jossa ilmeisesti sain kevyesti unta. Tästä ei sen kummemmin missään vaiheessa ollut minun kanssani puhetta, mutta muistan heräämössä kuulleeni, että sain propofolia, joten musta pätkä johtuu siis unesta. No, ainakin ompeluvaihe oli nopea.
Jalat liikkuivat jo salista lähdettäessä ja heräämössä ne menivätkin sitten jo koukkuun. Heräämöreissusta ei siis kovin pitkä tullut, olisinkin puolisen tuntia ollut. Lastentehon kautta vauvaa katsomaan ja sitten osastolle. Vauva voi jo paremmin siinä vaiheessa ja hengityskin oli tasaantunut. Sokeritippa oli menossa ja nenämahaletkukin viritelty kaiken varalta. Olihan kyseessä "pieni" keskonen, viikoilla 36+5 mitat 53,5cm ja 4810g.
Pari-kolme ensimmäistä päivää synnytyksen jälkeen meni korkeammilla sokereilla. Maito ei vielä siinä vaiheessa noussut. Haavalla oli puuduttava kipulääkitys kaksi päivää, joten se helpotti puolestaan liikkumista. Torstaina maito alkoi selvästi nousemaan ja perjantaina voisin sanoa, että sitä tuli jo vähintäänkin riittävästi. Ilmeisesti insuliini jotenkin vielä tehostaa maidon erittymistä, tästä oli muutaman kätilön kanssakin puhetta. Samalla myös sokeritasapaino laski kuin itsestään selkeästi alle keskimääräisen 10, jossa se muutaman päivän oli pysytellyt. Nyt alkoi taas niitä mataliakin tulla.
Perjantaina poika pääsi teholta mulle vierihoitoon ja lopulta lauantai-iltana päästiin molemmat kotiin. Antoisa, mutta väsyttäväkin viikko takana. Nyt opetellaan elämään kolmen pojan kanssa, tosin mikäs tässä toistaiseksi onkaan, kun vauva on rauhallinen tapaus. Syö, nukkuu ja tekee tarpeensa. Välillä jaksaa pieniä hetkiä jo seurustellakin ja katsella ympäröivää maailmaa. Sokereiden kanssa pelaan vähän rajalla, että voi olla tarpeen kohta insuliinia vähentääkin. Varsinkin, kun meinaan vielä maitoakin luovuttaa, joten kulutus eikun lisääntyy entisestään. Mutta katsellaan nyt vielä pari päivää, kuinka näillä arvoilla etenee. Levemiriähän menee nyt 12+12ky, NovoRapidia muutamia yksiköitä/ruokailu.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 172 )Eletään viikkoja 35+3 ja lauantai-iltaa. Melkoinen viikko onkin ollut.
Tiistaina olin viimeistä kertaa töissä ja keskiviikkona alkoi virallisestikin äitiysloma. Tiistai meni töissä hyvin, oli rauhallista ja sitä rataa. Töistä tultua lähdin käyttämään koiraa pihalla ja hupsistakeikkaa, kun rävähdinkin jäätiköllä suoraan seisovilta jaloiltani jalkovälilleni niin että paukahti. Ja sattui muuten aika s....nasti, anteeksi vain. Kipua jatkui illan, mutta vauva liikkui, joten jätin oman seurannan varaan.
Keskviikkona kipu jatkui ja supistelu alkoi hissukseen lisääntymään. Tai sanotaan, että että kovottelut alkoivat tuntua aika inhottavilta välillä. En kuitenkaan vieläkään mennyt näytille, koska torstaille oli sovittu ktg-käyrällä käynti äitipolilla. Sinne sinnittelinkin, vaikka keskiviikkoilta alkoi jo tuntua aika napakalta. Käyrällä kaikki hyvin, paitsi supistuksia piirtyi tasaisesti n. 5 minuutin välein. Osa kivuliaita, osa juuri tunnettavissa, mutta tunnettavissa kuitenkin. Lääkärikin kopaisi paikkoja, mutta kaikki oli vielä kiinni, kuten pitikin ja pääsin kotiin entisillä suunnitelmilla eli keskiviikkona 4.2. pitäisi olla lapsivesipunktio keuhkojen kypsyyttä ajatellen ja muutenkin äitipolin tarkistusseuranta. Torstai-iltana supistuksen jatkuivat kotonakin ja valvoin jopa alkuyön ravaten välillä pystyssä, kun nukkumisestakaan ei mitään tullut. Pysyin silti kotona.
Perjantai oli jälleen edellistäkin päivää kipeämpi. Iltaa koden supistusten rytmi kiihtyi ja kipu koveni. Välillä tuntui, kuin mahaa revittäisiin haravalla kasaan, mutta samalla erilleen. Lisäksi vihlonta supistusten aikaan lisääntyi jalkovälissä. Aloin jo vakavasti harkita synnärillä näytillä käyntiä. Soittelinkin illasta, mutta hieman sen jälkeen tahti alkoi taas rauhoittua. Yö meni rauhallisesti.
Tänä aamuna olo oli kohtuullinen, ei supistellut. Ainakaan kipeästi. Lähdettiin kauppareissulle puolenpäivän aikoihin ja niinpä siinä kävi, että supistelu alkoi jälleen. Koko ajan kipeytyen. Nyt luovutin jo hyvissä ajoin ja soittelin synnärille. Pyysivät näytille. Ensimmäiseksi käyrälle, jossa kaikki näytti olevan ok. Supistuksia piirtyi puolen tunnin aikana muutamia, itse pitkälläni ollessa tunsin kunnolla vain yhden ja muutaman kovottelun sen lisäksi. Pitkällään olo helpottikin yllätävän nopeasti ja jopa torkahtelin siinä maatessani. Ilmeisesti muutaman päivän kipuilu oli vienyt fyysisiä voimia niin, että uni maistui.
Makoilin edelleen odotellen lääkäriä. Noin parin tunnin rauhallisemman jakson jälkeen aloin jälleen tuntea tuttua vihlontaa alamahalla ja supistukset tuntuivat yltyvän. Hetken päästä lääkärikin saapui paikalle. Käyrä oli ollut hyvä, alapäässä kohdunsuu vielä kiinni, mutta jotankin siellä kuitenkin oli jo tapahtunut. Jäin käsitykseen, että kohdunkaula olisi pehmentynyt, ellei lyhentynytkin, mikä nyt ei sinänsä vielä vaarallista ole. Hoitona litra Ringeriä suoneen ja lupa kotiutukseen, mikäli se helpottaisi. Helpottihan se, hetkeksi. Sen aikaa, että pääsin lähtemään kotiin. Supistukset tosin alkoivat uudestaan jo sairaalan aulassa.
Sokerien osalta nämä päivät ovat myös viitanneet lähestyvään synnytytykseen. Eilen ja tänään on ollut enemmän matalia kuin aikoihin. Tänäänkin synnytysosastolla oloaikanani eli noin 4 tunnissa ennätti olemaan kaksi matalaa. Toinen 2.8 ja toinen hieman korkeampi 3.2. Ilmeisen selkeillä hiotuksen merkeillä kuitenkin, joten tasapaino on ollut tosiaan hyvä, koska korkeitakaan ei ole ollut, mutta matalan oireet tulevat jo noilla lukemilla. Siksi jo, koska aiemminhan saatoin mennä ihan sinne kahden pintaan ja sittenkin oli vain hieman epätodellinen olo. Pitänee siis laskea pitkävaikutteisen määrää, joka tällä hetkellä onkin 50ky + 48ky. Ainakin aamusta tuntuisi riittävän vähempikin.
Nyt siis olen kotosalla odottelemassa, mitä tapahtuu. Mahaa repii todella kipeästi, jos yhtään on liikkeellä/pystyssä. Ringerin antama helpotus oli siis todella lyhytaikainen. Pitkältihän tämä alkaa vaikuttaa samalta kuin edellisenkin kanssa, joka päätyikin viikoilla 36+4 sektioon lapsiveden menon takia. Vastaavalla tavalla supistelu taisi alkaa parisen viikkoa ennen tuota päivää ja sitä yritettiin rauhoitella sairaalassa lääkkeilläkin. Sitten kun viikot 36 tulivat täyteen ja estely lopetettiin, niin lähtivät vedetkin liikkeelle. Saa nähdä, kuinka tämän kanssa nyt käy.
Keskiviikon lapsivesipunktioon on siis neljä päivää jäljellä. Pitkä aika tulee odottaa, mikäli vointi pysyy tällaisena/supistelu voimistuu. Ehkäpä se vauva kestää kuitenkin sisällä suunniteltuun sektioon saakka ja nyt vain kiusaa muutoin. Tai sitten ei, se jää nähtäväksi.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.6 / 143 )Näinpä kävi tapanina. Olin siihen asti pärjäillyt mukavasti ja vastaillut nousevaan tarpeeseen niin, ettei mitään erikoista hätätilannetta päässyt käymään. Tapaninpäivän aamuna olo oli aivan normaali, ihan aavistuksen yskitti, mutta en edes pitänyt sitä minään tautina. Sokerit kuitenkin lakkasivat vastaamasta insuliinille lähes tyystin. Normaalistihan pistelen tällä hetkellä ateriaa kohden n. 12-16ky ja vuorokaudessa siis jonkun n. 40ky NovoRapidia. Tapanina sitä lähti menemään 40-50ky+ 120-140ky:n vuorokausivauhtia.
Selkeää oli, että jotakin oli pielessä. Lisäksi tunsin pieniä lirahteluja jalkovälissä, joten ensimmäisenä suuntasin äitipolille tarkistukseen ettei kyse ollut lapsivedestä ja vuotelun aiheuttamasta tulehduksesta. Viikkoja tuolloin oli 30+2. Vettä se ei onneksi ollut ja vauvakin voi hyvin. Liikkeitä tuli suht entiseen tahtiin. Sisätautipäivystäjä ei halunnut minua edes nähdä, koska mitään ketomyrkytyksen oireita ei kuitenkaan ollut. Ainoa hoito kuulemma oli insuliini, joka osaltaan toki totta, mutta kyllä se syykin olisi ollut hyvä jo tuossa vaiheessa selvittää. Jäi itselle vähän sellainen tunne, että näin. Välipäivien huonoa tuuria siis, kun kukaan ns. vakituinen ei ollut töissä, vaan lähinnä vastuuta palloteltiin puolelta toiselle. Lähdin kuitenkin päivystyksestä kotia vain mukanani vain ultrakuva vauvasta.
Sokerien kanssa tilanne jatkui samana, myös Levemiriä aloin hieman nostamaan ilman minkaanlaista selkeää vastetta. Nostin annokset 48+44ky aikaisemman 44+40 sijaan. Paasto pyöri edelleen lähempänä kymmentä ja aterioille meni jopa liki 50 yksikköä pikaa. Ja siltikään ei juuri vitosen alle olevia arvoja näkynyt.
Viikonlopun jälkeen soittelin vuorostaan diabetespolille, koska tilanne oli ennallaan ja jatkunut jo neljättä päivää. Lähinnä minua hirvitti ajatus vauvan kasvuvauhdista noiden insuliinimäärien vauhdittamana. Diabetespolin vakihenkilökunta oli tietenkin lomalla ja puhelu ohjautui osastolle, jossa ei kukaan osannut siltä soittamalta auttaa. Otettiin soittopyyntö ja luvattiin soittaa n. 15 minuutin kuluessa, kun joku tietävämpi olisi langoilla. Pitkä 15min, kun ei vieläkään ei ole mitään kuulunut. En tosin itsekään soittanut enää perään, kun epäilytti, tietäisikö siellä kuitenkaan kukaan mitään tilanteeseen auttavaa.
Tilanne oli toki muuttunut näiden päivien aikana alkutilanteesta siten, että olin alkanut yskiä melko limaisesti. Kuumetta tai muita flunssaoireita ei kuitenkaan ollut. Sokerien voimakas reagointi siis ainoana selkeänä oireena, pelkän yskän takia en olisi edes tuossa vaiheessa lääkäriin hakeutunut.
Päädyin lopulta itsetoiminta-vaihtoehtoon. Kävin uudenvuoden aattona omalla työpaikalla mittaamassa tulehdusarvon, joka oli kuitenkin normaali. Poskionteloissa oli hieman turvotusta, mutta ei selkeää nestepintaa. Päivystävä lääkäri (kiitos vain Pirkko
)oli sen verran ystävällinen, että kuunteli keuhkoni ohimennen ja sieltähän se ilmeinen syy löytyi. Keuhkoputkentulehdukselta vaikutti. Sain ab-kuurin ja kas kummaa parin päivän päästä insuliinin tarve alkoi selkeästi laskea ja vointi kohentua muutenkin. Lähinnä siis yskä helpotti ja myös tukkoisuus, jonka olin itse lukenut raskausoireeksi, lievittyi sekin. Viikon kuuri loppuu tänään ja vointi alkaa olla suunnilleen samoissa kuin ennen insuliinin tarpeen räjähdystä. Levemiriä en ole laskenut ennalleen, mutta NovoRapidin olen. Nytkin pistin aamupalalle vain 15ky. Paasto on asettunut myöskin sinne 4-6 väliin.
Koskaan aikaisemmin eivät sokerit ole reagoineet noin voimakkaasti edes kuumeiseen tautiin. Toki nousua on ollut, muttei nyt sentään lähes kolminkertaistumista insuliinitarpeessa. Siltäkin kannalta melkoisen opettavainen tapahtuma. Onneksi sentään itse jo olen oppinut uskomaan, ettei moisia hyppäyksiä ihan ilman syytä tapahdu. Muuten varmaan odottelisin vieläkin perjantain polikäyntejä ja pistelisin huimia annoksia. Ja tänään siis viikot tasan 32+0, joten onneksi tässä ei enää kovin montaa viikkoa ole jäljellä. Eiköhän se kolmas poika sieltä 1,5kk kuluessa maailmaan saada.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.9 / 14 )Niin se aika kuluu.
Huomenna lähtee viikko 28 käyntiin. Sokerit ovat tasoittuneet varsin hyvin ja samalla vauhdikas mahan kasvukin hieman hidastunut. Olen toiveikas, että vauvakaan ei ihan jättiläinen vielä olisi, vaikka potkut aika mojovia jo ovatkin.
Taistelin tosiaan niiden korkeiden kanssa silloin 24. viikon tietämissä. Polikäynnillä tultiin siihen tulokseen, että Levemir ärsyttää isompina annoksina sen verran, että jaetaan jokainen pistos kahteen osaan, ettei iho niin paljoa ottaisi itseensä. Samalla vaihdoin myös 5mm neulan 8mm neulaan. Näillä ihoreaktiot ovatkin hieman rauhoittuneet ja samalla myös insuliinin tarpeen nousu rauhoittui. Viime viikolla jouduin annosta nostamaan parilla yksiköllä aamusta ja illasta, mutta välissä olikin pitkä pätkä ilman nostoja. Levemir menee nyt sitten annoksilla 36ky + 32ky. Paastoarvot ovat siis 3-7 välissä, joten en ole nyt reagoinut uusilla muutoksilla.
Viimeksi polikäynnillä pitkäaikainen sokeri taisi olla 5.8, joten ainakaan silloin ei vielä ne korkeammat näkyneet. Epäilisin, että nyt tulevalla viikolla olevalla polikäynnillä tuo arvo on voinut hivenen kohota. Matalia ei kuitenkaan ole paljoakaan ollut, jos ei korkeitakaan nyt enää. Mutta kaipa ne aikaisemmat siellä vielä vaikuttaa.
Muutenhan olo on ollut pääosin todella hyvä verrattuna aikaisempiin raskauksiin. Supisteluja ei juurikaan, mitä nyt pari päivää kovotteli nuoremman pojan synttäreiden jälkeen. Mutta se oli aika odotettavaakin, kun piti paljon jaloillaan olla useampana päivänä ja oli ylimääräistä tohinaa. Töissäkin olen jaksanut vielä käydä ja toivottavasti nyt ainakin vuoden loppuun pystyn käymään. Tammikuun lopullahan sitten alkaakin taas äitiysloma.
Pitäisi varmaan osata nauttia tästä olotilasta, koska tätä tuskin enää koskaan omalle kohdalle tulee. Toisaalta sitä taas miettii ja tuskailee pärjäämistään kolmen pienen kanssa, vaikka toisaalta kaipa sitä asiat jotenkin lähtevät rullaamaan sittenkin. Ehkä myös pikkuhiljaa alkaisi olla aika miettiä synnytystä, tai siis sektioonhan se tämäkin menee, kun niitä kaksi jo on takana. Mutta ei ehkä ihan vielä, jos sitten vkon 30 jälkeen miettisi enemmän. Nautitaan nyt siihen asti potkuista ja myllerryksestä, jota pikku-alien mahassa harrastaa. Varsinkin, jos nämä sokeritkin näin hyvin pysyvät aisoissa loppuun saakka.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.7 / 6 )Nyt ollaan menossa viikoilla 24+4 tai sinne päin. Viimeisen kaksi viikkoa on ollut totaalista showta korkeita vastaan taistellessa. Sinne 20. viikon tietämille asti selvisin juurikaan insuliinia nostamatta ja toisaalta tasapaino pysyi todella hyvänä. HbA1c oli 5,6-5,9 välissä. Mutta olihan tämä odotettavissa.
Pikku hiljaa huomasin, että aamu alkaa kohota ja yritin varovasti nostaa myös Levemiriä vastaamaan tarvetta. Mikään varovainen nosto ei sitten riittänytkään. Parhaimmillaan olen nostanut yhteensä 8ky päivässä ja senkin vaikutus kesti parisen päivää, kun taas nyt eilen illalla nostin Levemirin illasta jo 28 yksikköön ja aamusta tänään laitoin 32 yksikköä. Ja tämä aamu näyttää siltä, että lisää pitää nostaa, koska paasto huiteli kuitenkin lähempänä kymmentä. Uskomatonta, mutta totta. Ilmeisesti pienempi lähtöpaino ei kuitenkaan vähennä tuota insuliinin tarvetta isommilla viikoilla. Aikaisemmissa raskauksissahan yksikkömäärät ovat korkeimmillaan keikkuneet siellä 50 tietämissä ja vähän ylikin.
Muuten olo on kohtalainen. Maha on alkanut kunnolla kasvaa vasta tuon insuliinin tarpeen kasvun myötä. Viime viikolla sf-mitta oli kuitenkin vielä siedettävä 18, kun se edellisessä raskaudessa oli samoihin aikoihin jo 22. Lisäksi ovat liitoskivut alkaneet nyt kun viikoja pyörähti se 24. Närästys on suht hyvin aisoissa, kun kahvista malttaa pysyä erossa. Muutenpa ei isompia vaivoja taida ollakaan. Paitsi se väsymys ja ilmeisen matala Hb. Neuvolassa viimeksi 103, mutta seuraavana päivänä kun töissä mittailin, se oli kuitenkin lähempänä 130, joten tiedäpä sitten mitä mittaria uskoisi...
Näillä kuulumisin tällä hetkellä siis mennään. Tiistaina onkin taas d-polin ja äitipolin reissut edessä, joten sieltä saanee lisäinfoa. Tosin tuskimpa noiden sokereiden kanssa edelleenkään on muuta tehtävissä, kuin nostaa sitä Levemirin määrää. Josko se sitten jossain vaiheessa jo rauhoittuisi ja sokerikin asettuisi alaspäin.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 10 )Seuraava
Calendar
