2009-11-25T04:10:52Z DiabetesNurkka Copyright 2009, DiabetesNurkka SPHPBLOG
Sunnuntai-iltana menin osastolle ja maanantaiaamun ensimmäinen työ olin, kiitos diabeteksen. Aamulla laitettiin tippaa ja katetria, sekä insuliinipumppu. Sokerit olivat aamusta 4-5 välillä ja ennen saliin lähtöä sain vielä sokeritipan tippumaan ja profylaktisen iv-antibiootin. Sitten mentiin.

Puudutus onnistui kohtalaisesti, tosin jo ennen aloitusta ylemmällä kyljellä oli selkeästi enemmän tuntoa, kun taas alapuolella ei mitään havaintoa edes kosketuksesta. Homma pääsi käyntiin ja pienten kiinnikkeistä johtuneiden etenemisvaikeuksien vuoksi vauva oli pihalla 8.32. Ensimmäiset karjaisut kuuluivatkin jo ennen kuin lasta olin vielä edes nähnyt. Tumma tukkainen poika. :)

Vauvalla oli alkuun hieman hengitysvaikeuksia, lähinnä itkun tauottua meinasi hengityskin tauota. Niistä kuitenkin onnneksi selvittiin nopeasti, joskin vauva lähti vähän kiireemmin tehon puolelle hoitoon, kuin muuten olisi mennyt.

Aikaisemmista kerroista poiketen, sokereita ei taidettu mitata salissa kuin kerran. Siitäkään minulla ei ole havaintoa. Kun vauva oli pihalla, sain kohtua supistavaa lääkettä ja siitä tuli hieman paha olo. Lisäksi kivun tunne oli vauvaa ulos otettaessa lisääntynyt tasaisesti koko ajan ja olo alkoi mennä varsin hankalaksi. Sain kipulääkettäkin, mutta sekään ei oikein tehonnut. Sitten tuleekin musta pätkä, jossa ilmeisesti sain kevyesti unta. Tästä ei sen kummemmin missään vaiheessa ollut minun kanssani puhetta, mutta muistan heräämössä kuulleeni, että sain propofolia, joten musta pätkä johtuu siis unesta. No, ainakin ompeluvaihe oli nopea. :smile:

Jalat liikkuivat jo salista lähdettäessä ja heräämössä ne menivätkin sitten jo koukkuun. Heräämöreissusta ei siis kovin pitkä tullut, olisinkin puolisen tuntia ollut. Lastentehon kautta vauvaa katsomaan ja sitten osastolle. Vauva voi jo paremmin siinä vaiheessa ja hengityskin oli tasaantunut. Sokeritippa oli menossa ja nenämahaletkukin viritelty kaiken varalta. Olihan kyseessä "pieni" keskonen, viikoilla 36+5 mitat 53,5cm ja 4810g. :smile:

Pari-kolme ensimmäistä päivää synnytyksen jälkeen meni korkeammilla sokereilla. Maito ei vielä siinä vaiheessa noussut. Haavalla oli puuduttava kipulääkitys kaksi päivää, joten se helpotti puolestaan liikkumista. Torstaina maito alkoi selvästi nousemaan ja perjantaina voisin sanoa, että sitä tuli jo vähintäänkin riittävästi. Ilmeisesti insuliini jotenkin vielä tehostaa maidon erittymistä, tästä oli muutaman kätilön kanssakin puhetta. Samalla myös sokeritasapaino laski kuin itsestään selkeästi alle keskimääräisen 10, jossa se muutaman päivän oli pysytellyt. Nyt alkoi taas niitä mataliakin tulla.

Perjantaina poika pääsi teholta mulle vierihoitoon ja lopulta lauantai-iltana päästiin molemmat kotiin. Antoisa, mutta väsyttäväkin viikko takana. Nyt opetellaan elämään kolmen pojan kanssa, tosin mikäs tässä toistaiseksi onkaan, kun vauva on rauhallinen tapaus. Syö, nukkuu ja tekee tarpeensa. Välillä jaksaa pieniä hetkiä jo seurustellakin ja katsella ympäröivää maailmaa. Sokereiden kanssa pelaan vähän rajalla, että voi olla tarpeen kohta insuliinia vähentääkin. Varsinkin, kun meinaan vielä maitoakin luovuttaa, joten kulutus eikun lisääntyy entisestään. Mutta katsellaan nyt vielä pari päivää, kuinka näillä arvoilla etenee. Levemiriähän menee nyt 12+12ky, NovoRapidia muutamia yksiköitä/ruokailu. ]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry090218-102252 2009-02-18T00:00:00Z 2009-02-18T00:00:00Z
Tiistaina olin viimeistä kertaa töissä ja keskiviikkona alkoi virallisestikin äitiysloma. Tiistai meni töissä hyvin, oli rauhallista ja sitä rataa. Töistä tultua lähdin käyttämään koiraa pihalla ja hupsistakeikkaa, kun rävähdinkin jäätiköllä suoraan seisovilta jaloiltani jalkovälilleni niin että paukahti. Ja sattui muuten aika s....nasti, anteeksi vain. Kipua jatkui illan, mutta vauva liikkui, joten jätin oman seurannan varaan.

Keskviikkona kipu jatkui ja supistelu alkoi hissukseen lisääntymään. Tai sanotaan, että että kovottelut alkoivat tuntua aika inhottavilta välillä. En kuitenkaan vieläkään mennyt näytille, koska torstaille oli sovittu ktg-käyrällä käynti äitipolilla. Sinne sinnittelinkin, vaikka keskiviikkoilta alkoi jo tuntua aika napakalta. Käyrällä kaikki hyvin, paitsi supistuksia piirtyi tasaisesti n. 5 minuutin välein. Osa kivuliaita, osa juuri tunnettavissa, mutta tunnettavissa kuitenkin. Lääkärikin kopaisi paikkoja, mutta kaikki oli vielä kiinni, kuten pitikin ja pääsin kotiin entisillä suunnitelmilla eli keskiviikkona 4.2. pitäisi olla lapsivesipunktio keuhkojen kypsyyttä ajatellen ja muutenkin äitipolin tarkistusseuranta. Torstai-iltana supistuksen jatkuivat kotonakin ja valvoin jopa alkuyön ravaten välillä pystyssä, kun nukkumisestakaan ei mitään tullut. Pysyin silti kotona.

Perjantai oli jälleen edellistäkin päivää kipeämpi. Iltaa koden supistusten rytmi kiihtyi ja kipu koveni. Välillä tuntui, kuin mahaa revittäisiin haravalla kasaan, mutta samalla erilleen. Lisäksi vihlonta supistusten aikaan lisääntyi jalkovälissä. Aloin jo vakavasti harkita synnärillä näytillä käyntiä. Soittelinkin illasta, mutta hieman sen jälkeen tahti alkoi taas rauhoittua. Yö meni rauhallisesti.

Tänä aamuna olo oli kohtuullinen, ei supistellut. Ainakaan kipeästi. Lähdettiin kauppareissulle puolenpäivän aikoihin ja niinpä siinä kävi, että supistelu alkoi jälleen. Koko ajan kipeytyen. Nyt luovutin jo hyvissä ajoin ja soittelin synnärille. Pyysivät näytille. Ensimmäiseksi käyrälle, jossa kaikki näytti olevan ok. Supistuksia piirtyi puolen tunnin aikana muutamia, itse pitkälläni ollessa tunsin kunnolla vain yhden ja muutaman kovottelun sen lisäksi. Pitkällään olo helpottikin yllätävän nopeasti ja jopa torkahtelin siinä maatessani. Ilmeisesti muutaman päivän kipuilu oli vienyt fyysisiä voimia niin, että uni maistui.

Makoilin edelleen odotellen lääkäriä. Noin parin tunnin rauhallisemman jakson jälkeen aloin jälleen tuntea tuttua vihlontaa alamahalla ja supistukset tuntuivat yltyvän. Hetken päästä lääkärikin saapui paikalle. Käyrä oli ollut hyvä, alapäässä kohdunsuu vielä kiinni, mutta jotankin siellä kuitenkin oli jo tapahtunut. Jäin käsitykseen, että kohdunkaula olisi pehmentynyt, ellei lyhentynytkin, mikä nyt ei sinänsä vielä vaarallista ole. Hoitona litra Ringeriä suoneen ja lupa kotiutukseen, mikäli se helpottaisi. Helpottihan se, hetkeksi. Sen aikaa, että pääsin lähtemään kotiin. Supistukset tosin alkoivat uudestaan jo sairaalan aulassa.

Sokerien osalta nämä päivät ovat myös viitanneet lähestyvään synnytytykseen. Eilen ja tänään on ollut enemmän matalia kuin aikoihin. Tänäänkin synnytysosastolla oloaikanani eli noin 4 tunnissa ennätti olemaan kaksi matalaa. Toinen 2.8 ja toinen hieman korkeampi 3.2. Ilmeisen selkeillä hiotuksen merkeillä kuitenkin, joten tasapaino on ollut tosiaan hyvä, koska korkeitakaan ei ole ollut, mutta matalan oireet tulevat jo noilla lukemilla. Siksi jo, koska aiemminhan saatoin mennä ihan sinne kahden pintaan ja sittenkin oli vain hieman epätodellinen olo. Pitänee siis laskea pitkävaikutteisen määrää, joka tällä hetkellä onkin 50ky + 48ky. Ainakin aamusta tuntuisi riittävän vähempikin.

Nyt siis olen kotosalla odottelemassa, mitä tapahtuu. Mahaa repii todella kipeästi, jos yhtään on liikkeellä/pystyssä. Ringerin antama helpotus oli siis todella lyhytaikainen. Pitkältihän tämä alkaa vaikuttaa samalta kuin edellisenkin kanssa, joka päätyikin viikoilla 36+4 sektioon lapsiveden menon takia. Vastaavalla tavalla supistelu taisi alkaa parisen viikkoa ennen tuota päivää ja sitä yritettiin rauhoitella sairaalassa lääkkeilläkin. Sitten kun viikot 36 tulivat täyteen ja estely lopetettiin, niin lähtivät vedetkin liikkeelle. Saa nähdä, kuinka tämän kanssa nyt käy.

Keskiviikon lapsivesipunktioon on siis neljä päivää jäljellä. Pitkä aika tulee odottaa, mikäli vointi pysyy tällaisena/supistelu voimistuu. Ehkäpä se vauva kestää kuitenkin sisällä suunniteltuun sektioon saakka ja nyt vain kiusaa muutoin. Tai sitten ei, se jää nähtäväksi. :wink:]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry090131-232341 2009-01-31T00:00:00Z 2009-01-31T00:00:00Z
Selkeää oli, että jotakin oli pielessä. Lisäksi tunsin pieniä lirahteluja jalkovälissä, joten ensimmäisenä suuntasin äitipolille tarkistukseen ettei kyse ollut lapsivedestä ja vuotelun aiheuttamasta tulehduksesta. Viikkoja tuolloin oli 30+2. Vettä se ei onneksi ollut ja vauvakin voi hyvin. Liikkeitä tuli suht entiseen tahtiin. Sisätautipäivystäjä ei halunnut minua edes nähdä, koska mitään ketomyrkytyksen oireita ei kuitenkaan ollut. Ainoa hoito kuulemma oli insuliini, joka osaltaan toki totta, mutta kyllä se syykin olisi ollut hyvä jo tuossa vaiheessa selvittää. Jäi itselle vähän sellainen tunne, että näin. Välipäivien huonoa tuuria siis, kun kukaan ns. vakituinen ei ollut töissä, vaan lähinnä vastuuta palloteltiin puolelta toiselle. Lähdin kuitenkin päivystyksestä kotia vain mukanani vain ultrakuva vauvasta.

Sokerien kanssa tilanne jatkui samana, myös Levemiriä aloin hieman nostamaan ilman minkaanlaista selkeää vastetta. Nostin annokset 48+44ky aikaisemman 44+40 sijaan. Paasto pyöri edelleen lähempänä kymmentä ja aterioille meni jopa liki 50 yksikköä pikaa. Ja siltikään ei juuri vitosen alle olevia arvoja näkynyt.

Viikonlopun jälkeen soittelin vuorostaan diabetespolille, koska tilanne oli ennallaan ja jatkunut jo neljättä päivää. Lähinnä minua hirvitti ajatus vauvan kasvuvauhdista noiden insuliinimäärien vauhdittamana. Diabetespolin vakihenkilökunta oli tietenkin lomalla ja puhelu ohjautui osastolle, jossa ei kukaan osannut siltä soittamalta auttaa. Otettiin soittopyyntö ja luvattiin soittaa n. 15 minuutin kuluessa, kun joku tietävämpi olisi langoilla. Pitkä 15min, kun ei vieläkään ei ole mitään kuulunut. En tosin itsekään soittanut enää perään, kun epäilytti, tietäisikö siellä kuitenkaan kukaan mitään tilanteeseen auttavaa.

Tilanne oli toki muuttunut näiden päivien aikana alkutilanteesta siten, että olin alkanut yskiä melko limaisesti. Kuumetta tai muita flunssaoireita ei kuitenkaan ollut. Sokerien voimakas reagointi siis ainoana selkeänä oireena, pelkän yskän takia en olisi edes tuossa vaiheessa lääkäriin hakeutunut.

Päädyin lopulta itsetoiminta-vaihtoehtoon. Kävin uudenvuoden aattona omalla työpaikalla mittaamassa tulehdusarvon, joka oli kuitenkin normaali. Poskionteloissa oli hieman turvotusta, mutta ei selkeää nestepintaa. Päivystävä lääkäri (kiitos vain Pirkko :smile:)oli sen verran ystävällinen, että kuunteli keuhkoni ohimennen ja sieltähän se ilmeinen syy löytyi. Keuhkoputkentulehdukselta vaikutti. Sain ab-kuurin ja kas kummaa parin päivän päästä insuliinin tarve alkoi selkeästi laskea ja vointi kohentua muutenkin. Lähinnä siis yskä helpotti ja myös tukkoisuus, jonka olin itse lukenut raskausoireeksi, lievittyi sekin.

Viikon kuuri loppuu tänään ja vointi alkaa olla suunnilleen samoissa kuin ennen insuliinin tarpeen räjähdystä. Levemiriä en ole laskenut ennalleen, mutta NovoRapidin olen. Nytkin pistin aamupalalle vain 15ky. Paasto on asettunut myöskin sinne 4-6 väliin.

Koskaan aikaisemmin eivät sokerit ole reagoineet noin voimakkaasti edes kuumeiseen tautiin. Toki nousua on ollut, muttei nyt sentään lähes kolminkertaistumista insuliinitarpeessa. Siltäkin kannalta melkoisen opettavainen tapahtuma. Onneksi sentään itse jo olen oppinut uskomaan, ettei moisia hyppäyksiä ihan ilman syytä tapahdu. Muuten varmaan odottelisin vieläkin perjantain polikäyntejä ja pistelisin huimia annoksia. Ja tänään siis viikot tasan 32+0, joten onneksi tässä ei enää kovin montaa viikkoa ole jäljellä. Eiköhän se kolmas poika sieltä 1,5kk kuluessa maailmaan saada. :wink:]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry090107-090341 2009-01-07T00:00:00Z 2009-01-07T00:00:00Z
Sokerit ovat tasoittuneet varsin hyvin ja samalla vauhdikas mahan kasvukin hieman hidastunut. Olen toiveikas, että vauvakaan ei ihan jättiläinen vielä olisi, vaikka potkut aika mojovia jo ovatkin.

Taistelin tosiaan niiden korkeiden kanssa silloin 24. viikon tietämissä. Polikäynnillä tultiin siihen tulokseen, että Levemir ärsyttää isompina annoksina sen verran, että jaetaan jokainen pistos kahteen osaan, ettei iho niin paljoa ottaisi itseensä. Samalla vaihdoin myös 5mm neulan 8mm neulaan. Näillä ihoreaktiot ovatkin hieman rauhoittuneet ja samalla myös insuliinin tarpeen nousu rauhoittui. Viime viikolla jouduin annosta nostamaan parilla yksiköllä aamusta ja illasta, mutta välissä olikin pitkä pätkä ilman nostoja. Levemir menee nyt sitten annoksilla 36ky + 32ky. Paastoarvot ovat siis 3-7 välissä, joten en ole nyt reagoinut uusilla muutoksilla.

Viimeksi polikäynnillä pitkäaikainen sokeri taisi olla 5.8, joten ainakaan silloin ei vielä ne korkeammat näkyneet. Epäilisin, että nyt tulevalla viikolla olevalla polikäynnillä tuo arvo on voinut hivenen kohota. Matalia ei kuitenkaan ole paljoakaan ollut, jos ei korkeitakaan nyt enää. Mutta kaipa ne aikaisemmat siellä vielä vaikuttaa.

Muutenhan olo on ollut pääosin todella hyvä verrattuna aikaisempiin raskauksiin. Supisteluja ei juurikaan, mitä nyt pari päivää kovotteli nuoremman pojan synttäreiden jälkeen. Mutta se oli aika odotettavaakin, kun piti paljon jaloillaan olla useampana päivänä ja oli ylimääräistä tohinaa. Töissäkin olen jaksanut vielä käydä ja toivottavasti nyt ainakin vuoden loppuun pystyn käymään. Tammikuun lopullahan sitten alkaakin taas äitiysloma.

Pitäisi varmaan osata nauttia tästä olotilasta, koska tätä tuskin enää koskaan omalle kohdalle tulee. Toisaalta sitä taas miettii ja tuskailee pärjäämistään kolmen pienen kanssa, vaikka toisaalta kaipa sitä asiat jotenkin lähtevät rullaamaan sittenkin. Ehkä myös pikkuhiljaa alkaisi olla aika miettiä synnytystä, tai siis sektioonhan se tämäkin menee, kun niitä kaksi jo on takana. Mutta ei ehkä ihan vielä, jos sitten vkon 30 jälkeen miettisi enemmän. Nautitaan nyt siihen asti potkuista ja myllerryksestä, jota pikku-alien mahassa harrastaa. Varsinkin, jos nämä sokeritkin näin hyvin pysyvät aisoissa loppuun saakka. :smile:]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry081209-223453 2008-12-09T00:00:00Z 2008-12-09T00:00:00Z
Pikku hiljaa huomasin, että aamu alkaa kohota ja yritin varovasti nostaa myös Levemiriä vastaamaan tarvetta. Mikään varovainen nosto ei sitten riittänytkään. Parhaimmillaan olen nostanut yhteensä 8ky päivässä ja senkin vaikutus kesti parisen päivää, kun taas nyt eilen illalla nostin Levemirin illasta jo 28 yksikköön ja aamusta tänään laitoin 32 yksikköä. Ja tämä aamu näyttää siltä, että lisää pitää nostaa, koska paasto huiteli kuitenkin lähempänä kymmentä. Uskomatonta, mutta totta. Ilmeisesti pienempi lähtöpaino ei kuitenkaan vähennä tuota insuliinin tarvetta isommilla viikoilla. Aikaisemmissa raskauksissahan yksikkömäärät ovat korkeimmillaan keikkuneet siellä 50 tietämissä ja vähän ylikin.

Muuten olo on kohtalainen. Maha on alkanut kunnolla kasvaa vasta tuon insuliinin tarpeen kasvun myötä. Viime viikolla sf-mitta oli kuitenkin vielä siedettävä 18, kun se edellisessä raskaudessa oli samoihin aikoihin jo 22. Lisäksi ovat liitoskivut alkaneet nyt kun viikoja pyörähti se 24. Närästys on suht hyvin aisoissa, kun kahvista malttaa pysyä erossa. Muutenpa ei isompia vaivoja taida ollakaan. Paitsi se väsymys ja ilmeisen matala Hb. Neuvolassa viimeksi 103, mutta seuraavana päivänä kun töissä mittailin, se oli kuitenkin lähempänä 130, joten tiedäpä sitten mitä mittaria uskoisi... :wink:

Näillä kuulumisin tällä hetkellä siis mennään. Tiistaina onkin taas d-polin ja äitipolin reissut edessä, joten sieltä saanee lisäinfoa. Tosin tuskimpa noiden sokereiden kanssa edelleenkään on muuta tehtävissä, kuin nostaa sitä Levemirin määrää. Josko se sitten jossain vaiheessa jo rauhoittuisi ja sokerikin asettuisi alaspäin. ]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry081116-143357 2008-11-16T00:00:00Z 2008-11-16T00:00:00Z
Raskaudessa mennään nyt viikkoja 19+6 eli huomenna pyörähtää se virallinen puoliväli. Käytännössähän lapsi tulee olemaan maailmassa jo, kun toinen 20 viikkoa on eletty. Tällä hetkellä vointi on ihan kohtuullinen, väsyttää vain ja viikonloppuna alkoi jonkinsortin liitoskivut vaivaamaan, kun vasen jalka meinaa pettää kävellessä alta kun persauksiin vihloo. Iho on törkeän huonossa kunnossa ja painoa tullut jo se kymmenisen kiloa lisää. Lisäksi tuohon ylävatsalle on muodostunut jokin patti, jota viimeksi selitettiin äitipolilla löystyneellä linea alballa. Mutta kuten sanottu, muuten yllättävän hyvä vointi. :smile:

Sokereiden osalta tämä on ollut kaikkein helpoin raskaus tähän asti. MItään hirvittäviä matalia ei missään vaiheessa ollut ja toistaiseksi myös insuliinitarpeen nousu on ollut maltillista. Nyt mennään Levemirin kanssa annoksilla 19ky +16ky. Novo Rapidia menee ateriasta riippuen 6-10ky. Eli aika normaaliannoksilla. Matalimmillaan leve taisi olla luokkaa 16 ja 14ky, joten ei vielä isoa nousua siis. Pitkäaikainen oli edellisellä polikäynnillä reilut pari viikkoa sitten 5,9. Pääsääntöisesti sokerit ovatkin pysyneet tasaisesti alle kymmenessä koko ajan, harvakseltaan korkeampia tulee. Toisaalta myöskään alle kahden arvoja ei ole ollut pitkiin aikoihin. Hyvä näin, vaikka oudon helpolta tuntuukin.

Vauva on liikkunut tunnettavasti jo kuutisen viikkoa. Alkoi heikolla kuplinnan tunteella ja nyt jyskää jo itselle selkeästi varsinkin ruokailujen jälkeen. Päälle ei vielä ihan niin selkeästi tunnu. Liikuntaa kaipaisin lisääkin, mutta välillä sadan pinnassa käynyt hemoglobiini väsytti niin paljon ja hengästyttikin, ettei siitä oikein tullut mitään. Nyt kun se on korjaantunut, niin alkaa sitten näköjään tuo liitosten kiukkuaminen. Mutta jospa sitä nyt jotain keksisi, kuntopyöräilyä ainakin voisi kokeilla taas tauon jälkeen, siihen ei nuo liitoskivutkaan luultavammin vaikuta, koska ne pahimmillaan ovat vain kävellessä. Josko sillä liikunnalla saisi muutenkin tuota insuliinitarpeen nousua hillittyä.

Maha on kasvanut maltilla verrattuna aikaisempiin, liekö syynä pienempi lähtöpaino. Kyllä sen huomaa hieman tiukemmissa vaatteissa, mutta eipä juuri muuten. Seuraava äiti- ja diabetespolikäynti onkin jo ensi viikolla, jolloin on rakenneultran aika. Sitten ollaan taas viisaampia siitä, missä mennään.]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry081014-095746 2008-10-14T00:00:00Z 2008-10-14T00:00:00Z
Sokeritasapaino on menossa matalan suuntaan. Alkuunhan se viskeli rajusti ylös ja alas, mutta nyt niitä korkeita on selvästi harvemmin ja matalia selvästi useammin. Välillä ei tarvetta pikainsuliinille ole lainkaan. Toistaiseksi niiltä edellisessä raskaudessa tulleilta black out-hypoilta olen kuitenkin välttynyt. (Harras puun koputus)

Pahoinvointi on ollut tasaista. Oksentanut en edelleenkään ole sitten sen ihan alkuraskauden. Mutta kuvotusta on riittänyt sitäkin tasaisemmin, painottuen enimmäkseen iltoihin. Ruokaakin on mennyt sen mukaan, mitä on mieli tehnyt. Nyt selkeästi enemmän kasviksia ja hedelmiä, alkuun meni rasvaisempaa kuten lihaa yms. Lisäksi edelleen närästää. Tai siis tämä ilmenee suorastaan törkeänä röyhtäilynä, polttelua ei vielä tunnu. Tällaista ei aikaisemmissa raskauksissa ole ollutkaan, varsin sikamainen tunne. :wink:

Huomenna siis polille. Tänään kävin antamassa HbA1c:n, jotta nähdään, millä tasolla sitä tarkkaan mennään. Pitänee lisäksi ainakin äitipolilta kysellä, mitä avuksi päänsärkyyn, joka on nyt jatkunut jo viitisen päivää. Tänään onneksi hieman helpompana kuin viikonloppuna. Lisäksi olen hieman huolestuneena pannut merkille, että vuosia poissa ollut astma on ilmoitellut lievästi olemassaolostaan. Sehän hävisi kokonaan ensimmäisen raskauden aikana, toivottavasti ei ole nyt palaamassa takaisin. ]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry080804-215831 2008-08-04T00:00:00Z 2008-08-04T00:00:00Z
Painonpudotusprojekti on nyt jäissä. Se 17kg jäi saaliiksi eli 67kg pysähdyttiin, kunnes raskaustesti näytti plussaa. Aivan, pillereistä huolimatta näin tapahtui kesäkuun alussa. Alkunsa koko rumba sai ilmeisesti vatsataudista, jonka sairastin silloin toukokuun puolessa välissä. Yhtenä päivänä ei edes pilleri pysynyt sisällä, ja vaikka varoaikaa taudin jatkuessa tulikin reilu viikko, ehkäisy petti kuitenkin.

Melkoinen sokkihan se oli, kolmas pieni tulossa. Ilman ennakkovarautumisia ja suunnitteluita. Sokeritasapaino onneksi oli hyvällä mallilla, joten sen suhteen ei isompaa huolta. Paitsi se, että olin juuri vaihtanut Levemiriin.

Soittelin silloin heti plussauutisen jälkeen diabetespolillekin ja Levemirillä sain luvan jatkaa. Ensimmäinen käynti siellä oli kolmisen viikkoa sitten ja eipä siellä ihmeitä nyt käsitelty. Tarkastettiin pitkäaikainen, joka taisi olla 6,5 ja kerrattiin taas, että kuinka edetään.

Ensimmäiset viikot olivat melkoista soutamista ylös ja alas. Verensokeri kipusi herkästi kahteenkymmeneen ja toisaalta tippui herkästi alle kahteen. Oksentelin lisäksi muutamia kertoja jo ennen plussatestiä, mutta ne nyt eivät suuresti vaikuttaneet. Nyt sitten kun tänään tuli 9+0 täyteen, ovat alkaneet matalat enemmän nousta esille. Hieman olen joutunut pitkääkin nostamaan, yksiköt ovat nyt 17+15ky. Ilman nostoa paasto tuppaa nousemaan ja sotkee sitten koko päivän. Noston kanssa toki sitten noita päiväaikaisia matalia tulee reilummin. Mutta ehkä näin kuitenkin parempi. Joskin sillä varauksella, että samanlaisia mielenpimennys-hypoja en nyt halua kokea kuin edellisellä kertaa.

Olen lisäksi aloittanut tässä pari viikkoa sitten työt, joten sekin vaikuttaa selvästi vs-rytmiin. Lisäksi tämä alkuraskauden hurja väsymys, jatkuva pahoinvointi, johon auttaa vain syöminen ja muut hormonihuurut ovat kieltämättä jokusen kerran pistäneet miettimään, onko tämä sittenkään hyvä idea. Mietin kyllä alkuun sitäkin, että onko keskeytys vaihtoehto, mutta ei sekään kovin hyvältä tuntunut. Kun toinen on kerta ison työn tehnyt halutakseen maailmaan, niin tulkoon sitten. Ellei nyt alun pillerien käyttö ole aiheuttanut mitään isompaa katastrofia. Se selvinnee sitten ensimmäisessä ultrassa, joka tällä kertaa on vasta 12. viikon tuntumassa.

Tällainen uutispommi tällä kertaa. Sulattelen itsekin siis asiaa vielä, mutta näillä eväin mennään nyt sitten eteenpäin. Seuraavaksi lienee edessä ne tosi matalien sokereiden viikot. Seuraava d-polikäynti on elokuun alussa, samalla kun on ensimmäinen äitipolikin. Lisäksi samalla viikolla filmataan vielä silmänpohjatkin. Rumba alkaa taas.]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry080720-001008 2008-07-19T00:00:00Z 2008-07-19T00:00:00Z
Hoitotasapaino on kyllä edelleen enemmän matalaan kallellaan. Ts. hyvin paljon ei uskalla lyhyttä pistää, ettei mennä kohisten alas. Muutamia kertoja on näytellyt taas alle kahdenkin arvoja ilman isompia tuntemuksia, joten sekin kielii siitä, että niitä matalia on. Pitänee harkita vieläkin tuon annoksen laskemista, jos ei ala asettumaan. Toki noissa on tainnut useimmiten ainakin olla taustalla se, että olen vanhasta tottumuksesta pistellyt NovoRapidia Lantus-aikojen mukaan, enkä vähentänyt senkin määrää. Mutta kokonaisuudessaan vaikuttaa oikein hyvältä tuo Levemir.

Painonpudotus on nyt telakalla, kuten taisin jo aiemminkin mainita. Tuntuu, että syöminen on hieman repsahtanut kesän kunniaksi, mutta vaa'alla se ei ihmeeksi vielä näy. Tai sitten sitä tulee jo niin paljon vähemmästä niin paljon kylläisemmäksi, että hämääntyy itsekin. Puntari näyttää siis edelleen sitä 67kg lukemaa, johon mahataudin jälkeen jumahdettiin.

Pitäisi päivittää näitä Diabetesnurkankin sivuja. Ovat olleet suorastaan hävettävän huonolla hoidolla viime ajat. Uutisia en ole aikoihin tarkastanut, enkä myöskään uusia reseptejä saanut laitettua. Tämä tuli itse asiassa mieleeni siitä, kun tänään testasin Diabetes-lehdessä ollutta mustikkamuffinsi-ohjetta. Josko sitä tässä kesän aikana jossain välissä ennättäisi.]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry080617-133639 2008-06-17T00:00:00Z 2008-06-17T00:00:00Z
Painosta nyt sen verran, että olen lopettanut enemmän yrittämiset sitä enää lisää tiputtaa. Alkuperäinen tavoitehan oli -15kg ja tällä hetkellä lähtenyt on jo 17kg, joten sinänsä ihan hyvä juttu. Painoindeksinkin mukaan ollaan jo normaalipainon puolella. :) Vatsatauti tiputti niitä kiloja sen verran reippaasti, eivätkä ne näköjään kaikki tulleet takaisin, joten siihen 67kg kohdalle nousu pysähtyi. Ja toisaalta se laskukin sitten. Eiköhän tämä ole ihan hyvä paino, kun tähän nyt saisi vakiinnutettua.

Yleisesti ottaen ruokailutottumukset ovat aika hyvin korjaantuneet. Pyrin syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja lisäksi aamu- ja iltapalat, sekä monesti vielä päivällä jotakin pientä välipalaa. Lauantai on vakiintunut herkuttelupäiväksi, jolloin voi syödä mielitekojensa mukaan, mutta muulloin pysytään terveellisemmällä linjalla. Pääsääntöisesti hyvin on toiminutkin ja pahempia mielitekoja ei muulloin juuri ole. Paitsi sitä karkkia menisi toisinaan useamminkin. :wink: ]]> http://diabetesnurkka.sytes.net/blogi/index.php?entry=entry080606-120504 2008-06-06T00:00:00Z 2008-06-06T00:00:00Z