Miehen lomaviikko on ollut vähän huolettomampaa ruokailun suhteen, lipsumisia on tullut. Varsinkin tuo päivittäinen kahvittelun määrä on kolminkertaistunut normaaliin. Yleensä juon kerran päivässä kahvia, nyt sitä on tarjolla jopa sen kolme tai neljäkin kertaa.Vähensin tällä viikolla viimein sitä illan Lantusta 12 yksikköön. Mitään merkittävää muutosta ei vielä ole huomattavissa, eilen hypojakin taisi tulla kolme kertaa. Samoin tänään on ollut matalalla ainakin kertaalleen.
Ensi viikolla olisi tiistaina sitten se hammasremontti. Käyn huomenna viemässä jo kuvat ennakkoon, että pääsevät suunnittelemaan poistoa. Hirvittää jo valmiiksi, miten iso homma siitä tulee. Toivottavasti nyt koko viikko ei mene sairastaessa. Mutta pakkohan se toisaalta on hoitaa pois alta, koska jossain vaiheessa se kuitenkin olisi edessä, kun noita tulehduksia tulee kuitenkin vuosittain.
Tällaisilla suunnitelmilla siis eteenpäin tästä. Jos leikkaus tosiaan on jo ensi viikolla, niin pitänee varautua myös siihen, että liikuntaa ei ensi viikolla voi normaalisti harrastaa. Ainakaan muutamaan päivään. Syömisiin nyt tuskin muuten vaikuttaa, kuin että kiinteitä saanee pari päivää vältellä. Painon suhteen ei isompia tavoitteita ole, alkuperäinen tavoitehan olisi nyt jo 700g päässä, mutta jos tämä tippuminen jatkuu, niin saa toki vielä tippuakin muutaman kilon. Katsellaan.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3.3 / 6 )Olen jo pidemmän aikaa miettinyt tätä samaa asiaa, että miten omahoidon taso vaihtelee rajustikin, mitä diabetekseen tulee. Vaikutusta on varmasti sillä, millaisen perehdytyksen saa ja toki sillä, kuinka motivoitunut itse on asiaan.
Joskus vain törmää, tai itse asiassa aika useinkin, siihen, että diabeetikollekin jotkut perusasiat hoidosta ovat hepreaa. Aamun korkeita lähdetään helposti korjaamaan lisäinsuliinilla, mitäs niitä lisäsairauksia olikaan, kuinka hypot oikeasti vaikuttavat jne. Olen seurannut melko tiiviisti Voimahali-palstan diabeteskeskustelua. Tuolta suurin osa ajatuksista onkin herännyt ja jäänyt toisinaan mietityttämään.
Omalla kohdallani taustaan vaikuttaa varmasti ammatillinenkin puoli, että pidän itseni tarkasti selvillä eri asioista diabetekseen liittyen. Mutta voisin kuvitella olevani yhtä selvillä, vaikka en sairaanhoitaja olisikaan. Itse asiassa pelkän hoitajakoulutuksen perusteella tietämykseni diabeteksestä ei ollut kovinkaan kummoinen. En halua ketään syyllistää tai sormella osoittaa, mutta en voi kieltää sitä, etteikö silmiin pistäisi välillä se, miten vähillä tiedoilla diabeteksen kanssa ihmiset yrittävät pärjätä.
Yksi iso tekijä olisi omahoito-ohjauksen ja seurannan tasapuolistaminen ja kehittäminen kautta maan. Tässä tuntuu olevan hurjia heittoja. Toisaalta koulutetun henkilökunnan puute lienee siinäkin ongelma. Hyvä ja pysyvä hoitosuhde lääkäriin ja diabeteshoitajaan olisi varmasti myöskin tärkeää, jotta niistä asioista voisi keskustella jatkumona, eikä niin, että aina aloitetaan alusta.
Mitä sitten diabeetikon pitäisi osata ja tietää? Alussa kaikki on varmasti uutta ja tuntuu, että siihen tietotulvaan hukkuu. Miten kaiken oppii hallitsemaan? Ruokien hiilihydraattipitoisuus on ainakin yksi asia, lisäksi insuliinin vaikutus eri tilanteissa (lepo, liikunta, annos/ruokailu jne.9, sairaspäivien hoito, insuliinimäärien säätely, muiden käytössä olevien lääkkeiden vaikutus, matalien hoito ja ennakointi, korkeiden hoito ja ennakointi ja pistosalueiden hoito ja seuranta. Tässä lienee vasta pieni osa kaikesta. Kaiken omaksumiseen ja hallintaan menee aikaa, sairastumisen jälkeen varmaan vuosikin voi olla lyhyt aika toisille. Toisille riittää vähempikin. Kokemushan se tässäkin on, mikä jyllää pidemmällä aikavälillä.
Miksi sitten vuosiakin sairastaneella on vielä vaikeuksia hahmottaa noita asioita? Jokainen on varmasti yksilönsä ja vuosien saatossa tulee pitkälti oman hoitonsa asiantuntijaksi, mutta paljonko hoitotasapainon ongelmista siltikin johtuu siitä, että ei tiedetä niitä perusasioita? Ehkä jokin pakollinen peruskurssi/sopeutumisvalmennus juuri sairastuneelle/jonkin aikaa sairastuneelle, voisi olla hyvä idea. Miten se käytännössä toteutuisi, on tietysti eri asia, mutta jonkinlainen lähtökohta se olisi sille, että päivittäinen pärjääminen helpottuisi. Melko yksinkertaisilla toimenpiteillä korjattavat ongelmat paisuvat joskus melkoisiksi lumivyöryiksi, kun niihin ei osata tarttua oikeilla välineillä. Siksi sitä tiedon merkitystä ei voi väheksyä.
En tiedä, onko tällä pohdinnalla päätä tai häntää. Lähinnä vihdoin ajattelin purkaa ajatukseni tänne, kun olen tätä monesti mielessäni pyöritellyt. Omallakin kohdallani on ollut hankalia tilanteita, mutta ainakin toistaiseksi niistä on selvitty järkeilyllä ja tiedon avulla. Tai ehkä olen sitten vain niin onnekas, etten ole vielä omalla kohdallani törmännyt tilanteeseen, jossa "mikään ei auta". Perusasioista perusasioin kun kuitenkin on se, että insuliinin annostuksen ja sen tarpeen on kohdattava. Miksi se ei sitten niin monesti kohtaa? Tiedon puutteesta, motivaation puutteesta vai uskosta hallitsemattomiin voimiin? Vai siitä pirun lahjoittamasta kirouksesta, diabeteksestä, jota ei vaan voi hallita?
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.5 / 4 )Takana on aika löysäilyviikko. Repsahduksia on tullut niin syömisessä kuin liikunnassakin. Tämän viikon kuntoilut ovat maanantailta ja eiliseltä. Siltikin vaaka näytti -800g eli yhteensä nyt -14kg. Tänään siis katseltiin tasakymmeniä, seuraava pudotus viekin lukemat sitten kuudenkymmenen puolelle. Ihan kiva fiilis.
Sokereissa on aika tasaista. Joitakin matalia, korkeita ei juurikaan. Ilmeisesti tuo joka toisen päivän liikunta on sokereiden kannalta melko hyvä. Pitkän annostus on ennallaan siinä 16+14ky:ssä. Välillä mietin tosiaan tuonkin laskemista, mutta taitaa nyt toistaiseksi pysyä kuitenkin noilla annoksilla. NovoRapidin määrähän onkin sitten laskenut aika pieneen. Saattaa olla päiviä, että pärjään kevyesti alle 10 yksikön kokonaismäärillä, kun välillä tuo ei riittänyt edes yhdelle aterialle. Joten pudotuksen hyöty näkyy enemmänkin sitten siellä.
Hammas on nyt rauhoittunut, ensi viikolla olisi tavoite päästä käymään röntgenissä ja sitten pitänee alkaa kyselemään, että koskahan poisto onnistuisi ja millaisilla kustannuksilla. Eniten tässä se hinta hirvittää, erikoislääkärin käsittely tuskin lienee edullista. Mutta ei tässä vaihtoehtojakaan liene.
Kohti ensi viikkoa lähdetään nyt toiveikkaana. Plussaa ei tarvitsisi tulla, jotta pitkästä aikaa nähtäisiin alle 70kg lukemia. Siitä, kun vaaka viimeksi on ollut kuudenkymmenen puolella, on aikaa ainakin se viitisen vuotta. Mutta Diabetes-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu laihduttamiseen liittyen. Sitä ja Jouko Aholaa lainaten voisin sanoa, että eipä sitä nälkäisenä jaksakaan laihduttaa. Hitaasti ne kilot ovat kertyneetkin, joten turha mitään nopeaa odottaa niiden poistumisessakaan.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 0 / 0 )Hupsista taase, piti ihan aamusta heti rynnätä kirjoittamaan, kun yllätys oli niin iso vaa'alla käydessä. Vihdoinkin uuttakin pudotusta, kun lukema oli viime viikkoon -1,2kg. Kokonaispudotus tämän mukaan siis 13,2kg. Hieno fiilis, joskin vähän epäuskoinen ja toisaalta epäilen, että kestääkö tämä, vai tullaanko ensi viikolla taas näihin jumilukemiin takaisin.
Tämä viikko on kaikkiaan ollut melko tapahtumarikas.Viime perjantaina kävin tosiaan hammaslääkärissä, kun se kipu vain poskessa paheni. Viisaudenhammashan se tosiaan oli, kuten epäilinkin. Oli tulehtunut niin pahasti, että jopa märkäistä eritettä ikenestä tuli, kun hammaslääkäri huuhteli sitä. Suositus oli nyt pikaiseen poistoon, joka tosin pitää mennä vaikeiden poistojen erikoislääkärille tekemään, koska ne juuret varmaan edelleenkin nakottavat siellä kolmoishermon tietämissä. Siinähän se syy, miksi sitä ei aikoinaan ole poistettukaan. Luvassa lienee kohtuullinen remontti siis, niin toimenpiteiltään, kuin hinnaltaankin. Mutta ensin nyt tuo antibioottikuuri loppuun ja sitten röntgeniin, jonka jälkeen pitää alkaa kyselemään sitä toimenpideaikaa.
Liikuntaa olen nyt keventänyt tällä viikolla myöskin. Viime viikon poljin vielä ma-pe ja viikonlopun huilasin. Tällä viikolla olen kuntoillut reippaammin joka toinen päivä. Ruokailuihin en nyt pahemmin ole vieläkään puuttunut, mitä nyt eilenkin söin jätskiä pariin otteeseen.
Olisikohan se tuo liikunnan muutos nyt saanut aikaan tätä elämää painossakin. Jatkossahan se nähdään. Toisaalta nesteitäkin on selvästi alkanut poistumaan kehosta, sillä vessassa saa ravata jatkuvasti. Sokerit ovat nyt tasoittumassa tuon hammas-episodin jäljiltä. Viikko sittenhän mentiin melko korkeilla viime aikaiseen tasoon nähden. Nyt ollaan tulossa taas alaspäin. Matalia ei nyt juurikaan ole kuitenkaan ollut, suht hyvällä mallilla siis. Toivottavasti kestäisikin vähän ylempänä, kunhan loppukuurikin on takana. Jospa tuo liikunnan ajoittaminen joka toiselle päivälle tasaisi niitä mataliakin.
Kohti ensi viikkoa siis toiveikkaana, että jumitus olisi ohitse. Ja samalla vähän jännittäen, että onko sittenkään. Taidan jatkaa tällä liikuntamäärällä ja entisellä syömärytmilläkin. Varmaan ensi viikolla ollaan viisaampia, onko se pidemmän päälle toimivaa. Hitsi, eihän tässä alkuperäiseen -15 kilon tavoitteeseen olisi enää kuin 1,8kg matkaa.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 5 )Joo, puoli kiloa näytti vaaka taas enemmän parin viikon takaiseen. Sitkeästi edelleenkin junnataan tässä muutaman kilon välissä ylös ja alas. Alkaa syömään motivaatiotakin jo, kun ei yhtään pysty ennakoimaan, mihin suuntaan paino milloinkin menee. Kun tässä samassa pysyttiin tuossa vuodenvaihteessa ilman suurempaa kuntoiluakin. Toki tuolla liikunnalla on suuri merkitys muuten, että en sitä lopettamassa kuitenkaan ole. Mutta pudotukseen sillä ei enää tunnu vaikutusta olevan. Sokereihin ja kiinteytymiseen sitäkin enemmän.
Lisäksi tällä viikolla on riesana tulehtunut ien viisaudenhampaan ympäriltä. Sama vaiva, joka uusi suunnilleen kerran vuoteen ja on uusinut jo kymmenisen vuotta. Ilmeisesti viisaudenhammas nousee aina aavistuksen ylöspäin ja se ärsyttää sitten ikenenkin, niin että turpoaa hampaan päälle ja kipeytyy. Huomenna on onneksi hammaslääkäri, jospa sitä siihen asti sinnittelesi 3g/pvä parasetamolia + 3x600mg buranaa-setillä. Niiden avulla kivun saa sentään siedettäväksi, kokonaan se ei kuitenkaan suostu katoamaan. Sokeritkin ovat nokkiintuneet tuosta hampaasta sen verran, että muutamaan päivään ei hypoja juurikaan ole näkynyt. Korkeita, päälle kahdenkympin arvoja sitä vastoin kyllä.
Mietityttää, kuinka jatkaa tästä eteenpäin. Löysätäkö kunnolla pudotustavoitetta, vaiko lähteä etsimään entistä tiukempia keinoja tavoitteeseen. Jälkimmäinen kuitenkin ehkä houkuttelee enemmän, kun periksikään ei niin helppo ole antaa. Liikuntaa tulee kuitenkin reippaasti, joten pitänee sitten paneutua ruokapuoleen enemmän ja alkaa katselemaan, kuinka muuttaa ja keventää entisestään, jotta tuloksiakin tulisi. Kaikkiaanhan olen nyt jo useamman kuukauden pysytellyt nykyisissä lukemissa. Itse asiassa paino pysyi vakaampana kun välillä en liikkunut näin paljoa. Liikunnan lisäämisen jälkeen alkoi tuo 3-4kg välillä viskely. Ruokapäivä kirja voisi olla ihan käyttökelpoinen ajatus, jos se vähän jouduttaisi syyn löytymistä, miksi pudotusta ei enää tapahdu. Katsellaan.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.8 / 9 )Edellinen Seuraava
Calendar
