En tiedä sitten, mitä tapahtuisi, jos laittaisin illalla suosiolla sen 18 ja laskisinkin aamun Lantusta vaikka seitsemääntoista. Koska ongelmahan viimeksi tuolla illan lantuksen nostolla kahdeksaantoista oli, että sain järkyttävät hypot pitkin vuorokautta. Toisaalta olen aina tarvinnut päiväksi enemmän pitkää kuin yöksi, joten tuntuu hurjalta keikauttaa kuppi kokonaan nurin. Mutta toisaalta, jos muu ei auta, niin kaipa sitäkin on kokeiltava.
Täytyy vaan todeta, että onneksi se polikäynti lähestyy. Enää kolmisen viikkoa tarvitsee kärvistellä. Samalla on sitten ne vuosikokeetkin, niin jospa jotain järkeä tulisi tähän jatkuvaan väsymykseen. Eilenkin nukuin aamulla ihan hyvin sinne puoli kahdeksaan, sitten taas parin tunnin torkut lasten kanssa ja illalla tunsin olevani yhdeksän aikaan jo aivan lähtölaskennassa unille...Hemppari mua lähinnä kiinnostaa, mutta toisaalta muutkin kokeet, ettei missään nyt ole mitään ylimääräistä häikkää.
Pitääkin muuten kaivella ne polikortit ja muut esille. Ettei silmänpohjakuviin ollut aika vaan jo ensi viikolla....Ei kun hetkinen. Sehän taisikin olla samana päivänä kuin diabetespoli, muutaman tunnin myöhemmin vain. Eli siitä ei nyt vastauksia saa sitten vielä tuolle käynnille. Mutta kaikki muut kokeet kyllä ennättää siihen.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.9 / 35 )Nimittäin tuo oikean insuliiniannoksen löytäminen. En eilen illalla uskaltanut Lantusta sitten pistää kuin 16 yksikköä ja johan se aamulla sitten näyttikin liki kymmenen aamuarvoa. Pitänee varmaan yrittää sitä 17 siitä välistä seuraavaksi. Halusin kuitenkin ottaa nyt varman päälle ja turvata sen, ettei tälle päivää tolkuttomia matalia tule.
Eipä noita ole ollutkaan. Kun aamusta sain hieman tason laskemaan, niin päivä on menty aika näteillä arvoilla. Saa nyt nähdä, vaikuttaako kolmen tunnin haravointiurakka miten laskevasti. Yleensä olen välttynyt radikaaleilta matalilta urheilun ja muun rehkimisen jälkeen, mutta kertakos tuo olisi ensimmäinen,jos nyt sellaiset iskisivät.
D-polilta en vielä soittoa saanut, tosin en tänään kyllä juuri odottanutkaan. Jos hoitaja kerta lääkärin lausuntoa odottaa, niin luultavimmin saa sen vasta huomenna, kun täällä on d-polipäivä. Joten jospa huomenna saisin uutta uskoa tilanteeseen. Alan kyllä mielessäni jo kovasti kallistumaan sen Levemirin puoleen. Mitä olen käyttäjäkokemuksia lueskellut, niin useimmille Leve on palauttanut myös hypojen tuntemuksen takaisin, jos Lantus on ne hävittänyt. Tätä kaipaisin itsekin.
Kokonaan varoitusoireet eivät ole kadonneet, mutta ovat niin minimaalisia, että välillä pitää ihan keskittyä, että tajuaa, mistä on kyse. Jos keskittyy johonkin muuhun, niin sittenpä helposti ollaankin jo kahden pinnassa. Kolmen arvoilla ei vielä huomaa edes mitään.
Jalka puolestaan kiukkusi viime yönä ensimmäistä kertaa. Viikonlopun aikana ensimmäisen kerran kipu myöskin levisi ylös jalkaa pitkin jopa pakaraan asti. Mietinkin jo mielessäni iskiasta, mutta toisaalta selän puolelle kipu ei säteile. Mysteeri tuokin, olisi mukava hiljaallen saada asioita järjestykseen ja noita ongelmia vähemmäksi. Vaikka toisaalta, pahemminkin toki voisi olla.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.9 / 24 )Mitä tehdä, kun enää ruokakaan ei tunnu auttavan hypoon? Syöt hiilareita, mutta verensokeri vain laskee. Eipä ole ennen tällaistakaan tilannetta vastaan tullut. Kunnes eilen.
Olen taistellut noiden aamukorkeiden kanssa ja näin joutunut nostamaan Lantusta, sekä aamuisin pistämään runsaasti pikaa saadakseni sokerit siedettävälle tasolle. Ilmeisesti jokin raja ylittyi eilen, koska iltapäivästä alkoi tulla runsaasti hypoja ja tilanne vain kiihtyi yötä kohden. Yhdeksän kymmenen aikaan illalla tankkasin sokereiden ollessa kolmen pinnassa. Puoli tuntia myöhemmin ne olivat alle kolmen ja uuden tankkauksen ja vartin jälkeen jo lähempänä 2.5. Siinä vaiheessa join puoli tölkillistä tuoremehua ja söin muutaman makeisen sekä yhden Mignon-suklaamunan ja ajattelin, että tällä pitäisi riittää hiilareita yöksi. En kuitenkaan ollut pistänyt insuliinia mitenkään erityisesti tai normaalia enempää.
Väärin. Menin umpiväsyneenä sänkyyn todetakseni kahden aikaan, että ilmeisesti sokerit ovat jälleen matalalla, koska uni ei tulekaan. Nousin mittaamaan: 2.8. Siinä vaiheessa syöminen alkoi jo käymään työstä. Tankkasin jälleen tuoremehua ja jotakin muuta, en enää edes muista. Sitten mittasin jälleen, tällä kertaa lukema oli hieman noussut. Palasin takaisin sänkyyn varaten hunajapurkin sängynviereen. Osittain sen takia, että kokeilen sitä seuraavaksi, osittain siksi, että se olisi vihjeenä miehelle, mikäli aivan mataliin menisin ja tajukin katoaisi.
Vajaan tunnin vielä pyöriskelin, kunnes kolmen jälkeen alkoi ilmeisesti aamunkoitto jälleen tehoamaan ja sokerit tuntuivat selvästi kohoavan. Lopulta olin nukahtanut. Aamulla heräsin puoli kahdeksan aikaan laittamaan pojan 2-vuotissynttäreitä ja aamusokerit olivatkin ihan ok. Viiden pintaan.
Tankkailin normaalisti päivän mittaan, kunnes yksikaksi talon ollessa täynnä vieraita, totesin käyttäytyväni kuin idiootti ja suustakaan ei oikein mitään järkevää tullut. Jälleen kerran siis raju hypo ja huomaamatta. Onneksi sentään tajusin mennä syömään. Mutta silti se tunne, kun tajuat kuitenkin puhuvasi kuin idiootti, naureskelet kaikelle sanomallesi, etkä kykene käyttäytymään normaalisti vaikka kuinka yrität, on jotain sanoinkuvaamattoman inhottavaa. Onneksi suurin osa vieraista lähti juuri siinä vaiheessa ja vain oma äitini ja veljeni olivat täällä enää pahimman sekoilun aikaan. Silti antaisin vaikka oikean käteni, ettei tuollaisia hypoja tarvitsisi enää kokea. Sokereiden on täytynyt olla reilusti alle kahden, koska kakkosen sokerit handlaan vielä helposti ja ulospäin ei huomaa mitään.
Nyt pitäisi taas arpoa illan insuliiniannos. Alkuillasta sokerit kävivät korkealla, ollen reilut 18, johtuen varmaan osittain tuosta rajusta matalasta. Nyt arvo on 6.2. Lantusta on pakko laskea taas, silläkin uhalla, että aamu hyppää heti taivaisiin. Nytkin puhutaan kahden yksikön sisällä tapahtuneista muutoksista, melkein 20 aamusokereista näihin rajuihin mataliin. Taidan kuitenkin varmuudeksi laskea sen 2 yksikköä ja katsoa uudelleen, nousevatko sokerit taas huimasti. Vai asettuisivatko ne nyt kuin ihmeestä aloilleen. Sekään ei yllättäisi. Koskapa tämän taudin kanssa samanlaista päivää näkisi.
Huomenna on kuitenkin arki ja minun on lasten kanssa pärjättävä päivä keskenään, joten ei olisi varaa hyvin matalia roikotella. Jospa huomenna tulisi soitto sieltä diabetespoliltakin, kuinka tässä tilanteen kanssa jatketaan. Sitä odotellessa iltainsuliinille ja nukkumaan.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 25 )Aamunkoittoilmiö on nimihirviö, joka kuvastaa sitä tilannetta, kun aamuyöstä 3-4 tuntia ennen heräämistä alkavat insuliinin vastavaikuttajahormonit erittymään ja sokeri sen seurauksena kohoamaan. Syytä tälle ei oikeastaan tiedetä ja hoitokin on joissakin tilanteissa hankalaa.
Olen omalla kohdallani ihmetellyt jo reilun parisen viikkoa aamun satunnaisia korkeita sokereita. Satunnaisia siksi, että olen laiskasti jaksanut aamusokereita mittailla. Ja muitakaan sokereita, mutta veikkaisin tuota reilua paria viikkoa tuntemusten perusteella. Viime yönä heräsin sitten neljän aikoihin vessatarpeeseen ja mittasin samalla sokerit. 20 ja risat. Olin kuitenkin nelisen tuntia aiemmin mennyt nukkumaan 9.6 sokereilla, eikä tuohon väliin mitään hypon tuntemuksiakaan mahtunut. Aamulla sokerit olivat noin 16, kun en yöllä tehnyt mitään vaan halusin katsoa tilanteen aamuun asti pelkällä illan Lantuksella.
Aamulla toki vedin reippaalla Novon annostuksella sokerit alas ja olenkin sitten päivän tapellut hypojen kanssa. Eli päivisin tuota korkeiden ongelmaa ei esiinny. Soittelinkin jälleen polille ja odottelen huomenna d-hoitajan soittoa takaisin, kunhan hän on kysynyt lääkärin mielipidettä, että keksitäänkö tähän jotain ratkaisua puhelimitse vai aikaistetaanko poliaikaa. Ei tämä suinkaan tuon tämän aamuisen ja parin viikon tuntemusten perusteella tehty johtopäätös ole, vaan saman ongelman kanssa tappelin jo alkuvuodestakin useampaan kertaan. Nyt vain vihdoin taisin saada selkeästi kiinni nuo aamuyön korkeat.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 75 )Päätin aamulla ottaa luurin käteen ja soittaa diabeteshoitajalle, että mitäs tehdään, kun tuo jalan tilanne tuntuu vain pahenevan. Kipu on voimakkain aina levon jälkeen liikkeelle lähtiessä ja tuntuu pitkin päivää aina, kun jalalle tulee painoa.
D-hoitaja epäili ensimmäiseksi jonkinlaista pinnettä jänteissä tms. tai vaihtoehtoisesti luupiikin kehittymistä. Itse vertailin soiton jälkeen jalkopohjia ja tuo kipeä puoli näyttää jalkaholvista aika paljon korkemmalta kuin oireeton.
Joka tapauksessa sain uudelleenohjauksen soittaa jalkohoitajalle. Hän ei sen tarkemmin ottanut puhelimessa kantaa, mutta oli ehdottomasti sitä mieltä, että pitää tulla näytille. Ajan sain vasta 16. päivä toukokuuta ja d-polikin on siitä sitten kahden päivän päästä. Muistin onneksi väärin, että aika olisi ollut vasta kuun lopussa. Mikäli tilanne vielä pahenee tässä odotteluaikana, niin sitten ehdottomasti lääkärin vastaanotolle aiemmin.
Joten seuraillaan. Sokerikin vaikuttaa olevan vähän kohoamaan päin, aaamuarvo oli tänään jopa päälle kymmenen, joten pitänee tuota ilta-annosta nostaa vähintään 2 yksiköllä tänä iltana. Edellisestä yhden yksikön nostosta on jo sen verran aikaa, että se ei näköjään riittänyt.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.8 / 53 )Edellinen Seuraava
Calendar
