Tulin kotiin kuuden aikoihin ja vietin pari tuntia torkkuen välillä, välillä seurustellen miehen ja lasten kanssa. Aamupalakin tuli nautittua ja ihan normaali sellainen. Lisäksi pistelin aamuinsuliinit. Yhdentoista aikoihin lapset sippasivat päiväunilleen ja menin itsekin hieman lepäämään. Heräsin puoli yhden aikoihin lasten ääniin, samoin mies. Tässä vaiheessa mies ehdotti päiväohjelmaan ruokailua ja sen jälkeen kyläreissua. Tämä onkin viimeinen selvä mielikuva seuraavan kolmen tunnin ajalta.
Seuraavaksi järki alkoi raksuttamaan aika tarkkaan kolmen aikaan. Tästä välistä on vain pari hämärää ja sekavaa mielikuvaa. Mies on patistellut ensin avukseen ruoanlaittoon ja sitten syömäänkin useita kertoja, mutta olen joka kerta lupailuistani huolimatta jättänyt tekemättä. Olin kuitenkin vastaillut järkevästi, joten mieskään ei tässä vaiheessa ollut vielä osannut huolestua. Vasta siinä vaiheessa, kun vastaukseni olivat alkaneet kuulostaa omituisilta, oli mies tuonut verensokerimittarin, mutta kun ei ollut mitannut, ei mitään ollut tapahtunut. Oma toimintakykyni on vissiin ollut aika nollilla.
Vanhempi pojista on käynyt ilmeisesti useaan otteeseen minua tökkimässä ja katsomassa, mutta en muista tätäkään. Kuten en muista noita kehotuksia tulla syömään, tai kehotuksia tehdä jotain, edes mitata sitä sokeria. Olen vain jäänyt sänkyyn makaamaan totaalisen passiivisena. Hieman kyllä sietää miehellekin huutia, kun ei vielä kuuteen vuoteen ole oppinut, ettei se sokerien mittaaminen tuossa tilanteessa varmuudenkaan vuoksi ole pahasta.
Aloin tosiaan tulla järkiini vasta kolmen pintaan eli melkein 3h on tuota mustaa vaihetta. Siinä vaiheessa mittasin sokerit mittarilla, joka nätisti makasi polvitaipeessani. Mittari näytti 2.6. Muistan hieman valitelleeni nälkää ennen nukahtamistani, mutten kuitenkaan tainnut syödä mitään silloin. Olisi ehkä kannattanut...
Vastaavia mustia pätkiä minulla on ollut ainoastaan raskausaikana pari kertaa ja nekin tässä jälkimmäisessä. Ekan raskauden selvisin ilman totaalisia pimentymisiä. Mietinkin jo huolestuneena, että olisiko testin paikka, mutta toisaalta päiväohjelma oli aika erilainen kuin yleensä, joten voihan se pelkästään siitä rasituksesta johtua. Voihan?!
Nyt, noin 1,5h tuosta virkoamisestani, olo on muuten hyvä, mutta psyykkisesti sekava. Sen lisäksi, että elämästä on hukassa 3h, tunnen jonkinlaista häpeää ja morkkista, että näin pääsi käymään. Eihän sille mitään voinut, mutta siltikin tuollaisia tunteita nousee pintaan. Lisäksi pelko oman kontrollin katoamisesta ja kyvyttömyydestä selviytyä omin avuin uhkaa nostaa päätään. Kaipa se tästä helpottaa, vaikkakin kolme tuntia silti pysyy kadoksissa. Nyt ja aina. Inhottavaa.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 40 )Tiistaina kävin tälläämässä jalkani vaahtomuoviin ja luypailivat pohjallisia heinäkuulle. Soittavat ensin sovitusaikaa ja menneenkö vielä sen jälkeen jonkin aikaa, että saan pohjalliset matkaani. Yllätys oli mukava, kun mitat otettiin molemmista jaloista, joten ei tarvitse erikseen tuota toista ottaa asiaksi.
Sokereiden kanssa mennään taas laidasta laitaan. Aamut pyörivät välillä kolmen-neljän pinnassa, välillä jopa lähempänä kahtakymmentä. Siitä sitten paljon riippuukin loppupäivän sujuminen. Jos aamu on matala, menee koko päivä suht kivuttomasti, tosin matalia voi välillä pukata runsaastikin. Jos aamu on päin ahteria, niin sitten muukin päivä on. Sokerit heittelehtivät rajusti laidasta laitaan, eikä sitä sopivaa tasoa meinaa löytyä mitenkään.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.9 / 34 )Eilenpä se odotettu kirje tuli ja aika olisi mittojen ottamiseen 12.6. eli ensi viikon tiistaina jo. Siitä sitten vielä jonkin aikaa, ennen kuin pohjallisen saa käyttöön.
Nythän tilanne on se, että myös tuo toinen jalka kipeytyi niin, että se vaivaa päivittäin. Pitänee soitella polille, että mitäs sen kanssa sitten tehdään. Tuskin menee samalla lähetteellä.
Sokereiden kanssa tilanne on aika ennallaan. Aamut pyörivät enimmäkseen siinä kymmenen tienoilla, mutta en nyt ole lantusta lähtenyt nostamaan, koska lääkäri tosiaan epäili sen johtuvan hormoneista. Päivällä käydään sitten matalilla ja ilta on yleensä suht ok. Helteetkään eivät ole hirveästi sotkeneet, kuten yleensäkään. Olen onneksi aika heikko reagoimaan sokereilla näihin ns. pienempiin rasitteisiin.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 30 )Ei ole vieläkään kuulunut mitään sieltä apuvälineyksiköstä. Mutta kas kun kiva muuten, toinenkin jalkapohja on alkanut oireilemaan aivan samalla lailla. Ilmeisesti pitkään jatkunut ylimääräinen rasitus, kun olen tuota toista kinttua yrittänyt varoa, on aiheuttanut saman plantaarifaskiitin tuohon oikeaankin jalkaan. Pitää nyt yrittää sitä venyttelyhoitoa heti alkuun, jos se ei niin pahaksi pääsisi. Ja tuupata kenkään koroketta.
Sokereiden kanssa mennään nyt niin, että laskin pari aamua sitten myös aamun Lantuksen 17 yksikköön. Huomasin, että joka päivä toistui hypo suunnilleen samaan aikaan, joten kokeillaan näin. Toisaalta munhan pitikin laskea annostusta, jotta saisi niitä hypotuntemuksia palaamaan. Nyt ei pariin päivään ole hypoa tullut vakioaikaan, muuten noita tuntuu päivittäin kyllä ilmenevän. Toisina päivinä useampikin.
Myös ystäväni keliakia alkaa aktivoitua raskausajan jäljiltä. Ihohan ei reagoinut raskausaikana gluteeniin, eikä myöskään nyt tämän puolen vuoden aikana sen jälkeen. Heti synnytyksestä oli lyhyt jakso, että jos söin gluteenipitoista ruokaa, iho nostatti heti kutisevaa ihottumaa. Sitten se katosi. Mutta valitettavasti ei kuitenkaan kokonaan, siltä näyttää. Kaipa se sitten on sitä harmooni palaamista entiseen vireeseensä.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3 / 31 )Vuosihuolto takana. Verikokeissa ei valittamista, jopa kolesteroli oli laskenut 5.2 tasan neljään. Ei huonommin, kun ottaa huomioon, että mitään en ole ruokavaliossakaan muuttanut. Pitkäaikainen oli 6.6.
Käytiin lävitse sitä aamunkoittoa ja lääkäri oli sitä mieltä, että nyt ei tehdä muuta kuin seuraillaan, koska synnytyksestä on kuitenkin sen verran vähän aikaa, että yksinkertaisesti hormonien palautuminen voi aiheuttaa noita heittelyjä. Eli siis Lantustakaan ei vaihdettu pois, vaan sillä jatketaan. Jos tuo aamu ei ala mataloitua sittenkään, kun imetys vähenee merkittävästi ja loppuu kokonaan, niin sitten katsellaan uudestaan. Nyt mennään niin, että korjailen noita aamuja Novo Rapidilla.
Verenpaine oli myöskin ok, samoin pistopaikat. Hypotuntemusten katoamisesta oli puhetta niistäkin ja nyt seuraavaan kertaan tavoitteena on hieman nostaa tuota pitkäaikaista, että saataisiin ne palaamaan. On hieman orpoa välillä, kun matala puskee todella rajuna päälle, koska tuntemuksia ei juurikaan ole.
Mutta näin tällä kertaa. Seuraava kontrolli oli muistaakseni elokuussa, joten kesä mennään näillä ohjeilla, mikäli ei nyt radikaalia muutosta voinnissa tule. Hyvä mieli oli kuitenkin noista rasva-arvoista, että ne noinkin kohdillaan ovat.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3.1 / 34 )Edellinen Seuraava
Calendar
